Mitä on lakihenkisyys ja miten siitä voi vapautua

Mitä on lakihenkisyys?

Lakihenkisyys on orjuutta missä ihminen jää tiettyjen tapojen tai sääntöjen orjaksi, jotka ei kuitenkaan ole Jumalasta. Nämä tavat ja säännöt voivat ulkoisesti näyttää tosi hyviltä ja oikeilta, mutta todellisuudessa voivat pohjautua todellakin vääränlaisiin asioihin. Esimerkiksi väärät tulkinnat Raamatusta tai ilmestyksen puute voi monesti johtaa lakihenkisyyteen, koska ihminen ei käsitä kuka Jumala oikeasti on ja mitä Hän oikeasti meistä haluaa. Fariseukset on hyvä raamatullinen esimerkki lakihenkisyydestä, he tunsivat Kirjoitukset kuin omat taskut mutta eivät siltikään osanneet erottaa Jeesusta Jumalan pojaksi. Heidän käsitys Jumalasta oli vääränlainen.

Lakihenkisyys ja suorittaminen monesti kulkevatkin käsi kädessä kun ihmiset luulevat Jumalaa ankaraksi orjapiiskuriksi, mikä johtaa jatkuvaan tekemiseen yrittäen miellyttää Jumalaa teoilla. Kuitenkin tärkein asia uskossa on Jumalan tunteminen. Oikeanlainen tekeminen syntyy suhteesta Jumalaan. Jumala ei ole ankara tai vaativa, vaan Hän on pitkämielinen ja armollinen kuten Raamattu kuvailee monin paikoin, ja Hän on vielä enemmän kuin osaamme kuvitellakaan.

Miten vapautua lakihenkisyydestä

Lakihenkisyydestä vapautuminen tapahtuu yleensä ajan kanssa kunhan ihminen pitää mielensä avoinna muutokselle. Tärkeintä on hyväksyä Jumala armollisena ja rakastavana Isänä ja tehdä parannusta omassa ajatusmaailmassa, tutkien mitkä ajatukset puoltavat ankaraa käsitystä Jumalasta ja mitkä eivät. Raamattu avautuu täysin uudella tavalla kun omaksuu oikeanlaisen käsityksen Jumalasta. Jos näkee Isä Jumalan ankarana, on hyvä tutkia suhde omaan maalliseen isään. Usein vääränlainen käsitys Isästä tuleekin omista vanhemmista. On tärkeää antaa anteeksi omille vanhemmilleen kaikki heidän vajavaisuus, vajavaisuus mitä Jumalasta ei löydy. Myös ilmestyksen puute saattaa olla esteenä vapautumiselle, mikä tarkoittaa että ihmisen tulisi viettää enemmän aikaa Jumalan kanssa rukouksessa ja Raamatun äärellä. Opetukset Isän rakkaudesta voivat myös avata silmät näkemään Jumala sellaisena kuin Hän on. Itse vapauduin paljon Jack Frostin opetusten kautta, ja niitä suosittelisin kaikille. Tässä linkki Jack Frostin opetuksiin.

Voitelu ja parannuksen teko

Tänään halusin jakaa mitä olen Jumalalta oppinut voitelusta ja parannuksen teosta. Voitelu on paljon tärkeämpi asia kuin monet uskovat luulevat. Ilman voitelua, mitä usein Raamatussa kuvaillaan Jumalan voimaksi, opetuslapset eivät olisi voineet käytännössä tehdä mitään apostolien teoissa. Siinä Jumala kirkastuu kun Hän toimii meidän kautta, sen sijaan että suoritamme omassa voimassa.

Voitelua on ainakin kahta eri tyyppiä, toinen on sitä mitä Jumala vuodattaa ylhäältä, ikään kuin meidän ylle, ja pystymme toteuttamaan sen avulla mitä Jumala haluaa meidän tekevän. Toinen on taas sitä mitä Jumala on asettanut meidän sisälle, meidän oma voitelu, jota voidaan käyttää ja vapauttaa vapaasti. On hyvä pitää puhtaana voitelu mikä meidän sisälle on annettu, se auttaa meitä pääsemään eteenpäin elämässä, vapautumaan ja vapauttamaan muita. Sisäinen synti voi tahria meidän voitelun, niinkuin Saarnaaja 10:1 sanoo: 'Kuolleet kärpäset saavat voiteentekijän voiteen löyhkäämään ja kuplimaan.' Mitä enemmän pyhitämme itseämme sitä puhtaammaksi meidän voitelukin tulee, ja puhdas voitelu on todella voimallista vapauttamaan meitä itseämme ja muita asioista jotka pidättelevät meitä. Ikeethän murtuvat voitelun voimasta.

Monet uskovat ajattelevat pyhitystä negatiivisessa valossa, että se on tekoihin perustuvaa, vaikeaa ja/tai vie elämästä hauskuuden, kun pitää karsia asioita pois elämästä ja keskittyä enemmän hengellisiin asioihin. Mutta todellisuudessa pyhitys on tosi hauskaa ja helppoa kunhan mieli uudistuu ja sitä lähtee tekemään oikealla asenteella. Se on paljon hauskempaa kuin maailman tarjoamat 'ärsykkeet'. Miksi? Koska pyhitys auttaa pääsemään meitä lähemmäs hauskuuden lähdettä, Jumalaa. Jumala voi antaa enemmän iloa meidän sisimpään kuin mitä ulkoisesti koskaan voidaan maailmasta saada. Jos uskovaiselta puuttuu ilo, tai jos elämä tuntuu muuten turhan vaikealta, se luultavasti johtuu pyhityksen puutteesta. Pyhitys on siis meille itsellemme parhaaksi. Se ei ole mikään 'laatuvaatimus', koska Jumalalla ei sellaisia ole. Kaikki ihmiset ovat yhtä anteeksiannettuja ja arvokkaita Jeesuksen veren tähden. Ja on tärkeää tietää että pyhitys on enemmän sisäistä kääntymystä Jumalan puoleen kuin ulkoista, vaikka toki se alkaa näkymään myös ulkoisesti kunhan sitä tarpeeksi tekee.

On hyvä pitää lyhyet tilivälit Jumalan kanssa. Jotkut ihmiset uskovat että 'armo riittää' eikä sen tähden tarvitse tehdä parannusta, mutta sellaiset ihmiset unohtavat että kyseessä on henkilökohtainen suhde Jumalaan jossa meidän tulisi kommunikoida Hänen kanssaan puolin ja toisin rehellisesti ja läpinäkyvästi. Pyhityksen puute tulee helposti esteeksi terveelle suhteelle Jumalan kanssa. Se ei tarkoita että jatkuvasti pitää pyydellä anteeksi syntejään, ikään kuin kaikkea ei olisi jo annettu anteeksi Jeesuksen ristintyön tähden, vaan sitä on enemmänkin hyvä rukoilla että Jumala opettaa meidän sisäisen ihmisen (sielun/sydämen) tekemään parannusta ja kääntymään Jumalan puoleen, että osataan itse sydäntä tutkien todeta että 'tämä on syntiä, tästä minun tulee luopua'. Parannuksen tekoa ei ole hyvä perustaa tunteiden varaan, vaan päätökseen että ei halua turhia esteitä suhteelleni Jumalaan. Monella ihmisellähän on tapana harjata hampaat iltaisin, että hampaat puhdistuvat. Samalla tavoin tavaksi voi ottaa kääntymyksen, että vaikkapa iltaisin tutkii sydäntään, tai vielä parempi että pyytää Jumalaa tutkimaan omaa sydäntä, ja tekee tarpeen tullen parannusta, sisäisen puhtauden vuoksi. Onneksi Raamatustakin löydämme 'työkaluja' kääntymykseen, esim. Psalmit 32. Ja totta kai on hyvä muistaa että kaikki syntimme on annettu anteeksi, mutta meidän sisäisen ihmisen (sielun/sydämen) tulee uudistua ja parantua, mikä ei aina tapahdu käden käänteessä, vaan se on prosessia jossa Jumala meitä opettaa ja kasvattaa, kuin Isä lapsiaan. Siksi on hyvä antautua näille prosesseille jotka vievät meitä eteenpäin sen sijaan että jää jumiin vanhoihin ajatusmalleihin ja toimintatapoihin.

Uudessa liitossahan meidät on monella tavalla asetettu ennalleen siihen tilaan Jumalan kanssa missä Aadam ja Eeva olivat, käytännössä vielä parempaan Jumalan rakkaina lapsina. Heillä oli puhdas omatunto, eivätkä hävenneet vaikka olivat Jumalan edessä alasti. Uusi liitto perustuukin puhtaaseen sisäiseen omatuntoon, sen sijaan että pitäydytään ulkoisesti puhtaina käskyjä noudattamalla (vanha liitto). Meidän ainoa käsky, joka täyttää koko lain, on 'rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi', mikä tarkoittaa 'älä satuta omaa tai muiden omatuntoa', koska rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, ja meidän tulee rakastaa myös itseämme jotta voimme rakastaa lähimmäistämme. Suosittelenkin lukemaan uudesta testamentista kohtia, joissa puhutaan omastatunnosta ja sisäisestä puhtaudesta, niitä on yllättävän monta. Kun Aadam ja Eeva rikkoivat Jumalan käskyä vastaan, heidän omatunto haavoittui koska he ymmärsivät tehneensä pahoin, ja he tunsivat häpeää, peittivät itsensä ja piiloutuivat Jumalalta. Mekin jos rikomme rakkauden käskyä vastaan, meidän ja/tai muiden omatunto haavoittuu, ja samoin meidänkin sisäinen ihminen haluaa piiloutua Jumalalta, vaikka Jumala haluaisi olla kanssamme ilman esteitä, koska Hän rakastaa meitä. Kuitenkin kun meidän omatunto puhdistuu niin voimme taas nauttia jatkuvaa läheisyyttä Jumalan kanssa, Aadamin ja Eevan tavoin, tosin sisäisesti eikä fyysisesti. Kiitos Herralle että se on mahdollista! Miten ihmeellinen lahja uusi litto onkaan, halleluja! Ja puhtaalla omatunnolla kaikki on sallittua, niin kuin Aadamille ja Eevalle kaikki oli sallittua, paitsi yhtä käskyä heidän tuli noudattaa, kuten meidänkin. Meidät on käsketty rakastamaan ja se tulisikin olla meidän päätavoite, ei ulkoiset 'hyvät' teot vaan sisältä kumpuavan Jumalan rakkauden inspiroimat aidot rakkauden teot, mikä perustuu läheiseen suhteeseen Jumalaan.

Herätyksen tuli

Mitä on herätys? Herätyksestä usein ajatellaan että se on Jumalan hengen vuodatusta. No, onhan se sitäkin, mutta siihen liittyy myös paljon muutakin. Herätys ei ole sitä, että Jumala vuodattaa henkensä ja ihmisiä vapautuu, parantuu, tulee uskoon, ja elämä jatkuu normaalisti. Ei, vaan herätyksessä Jumalan normaali asettuu ihmisten elämiin. Käytännössä kaikki muuttuu, arkielämä muuttuu, ihmisillä syntyy suuri rakkaus Jumalan ja muiden ihmisten välille. Se on jotain ihmeellistä mitä ei voi järjellä ymmärtää. Herätyksessä keskinäisessä roolissa onkin yhteys ja rakkaus. Se on ikään kuin ennalleen asetus Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan, siihen hengelliseen ilmapiiriin mikä vallitsi apostolien aikana. Jumalahan alunperin tarkoitti, että apostolien ajan ilmapiiri olisi jatkunut läpi historian, siten että edellinen sukupolvi olisi jakanut kaiken hengellisen rikkautensa uudelle polvelle, niin kuin kapula joka annetaan eteenpäin. Näin ei tosin aina käynyt, mutta Jumala on voimallinen jatkamaan työtään kunhan vain löytyy ihmisiä jotka omasta vapaasta tahdostaan ovat valmiita ottamaan vastaan ja suostumaan, luopumaan omastaan ja antautumaan. Itselleen kuoleminen (hengellisesti) ei ole helppoa, mutta se on 100% sen arvoista, koska Jeesus on sen arvoinen. Mitä enemmän me annamme Jumalalle, sitä enemmän me saamme. Jumala antaa meille asioita, joita emme voi maailmasta saada, asioita joita meidän sydän aidosti kaipaa. Jumalahan ei ole orjapiiskuri, vaan rakastava Isä, joka haluaa vain parasta meille. Mitä Jumala eniten tahtoo on sisäinen kääntyminen sydämestämme Hänen puoleen, ei niinkään ulkoisia tekoja jotka vain taakoittavat meitä turhaan. Näin meidän herkkä sisäinen ihminen pääsee vapautumaan ja parantumaan, voimme ottaa vastaan Jumalan hellää, pumpulimaista parantavaa rakkautta. Ennen pitkään se sisäinen vastaanottaminen tuottaa ylivuodon, jossa Jumalan rakkaus alkaa tarttumaan ihmisiin meidän ympärillämme. Voi jopa sanoa, että meidän sisäinen parantuminen tuottaa suuremman ulkoisen muutoksen kuin se, että pyrimme omassa voimassamme muuttamaan itse itseämme.

Herätys on aluksi kivuliasta. Jumala paljastaa luonteensa, rakkautensa ja hyvyytensä ihmisille uudella, suuremmalla tavalla. Meidän rikkinäisyyden ja vajaavaisuuden tähden se sattuu, tekee kipeää koska Jumala on liian hyvä ollakseen totta (mutta Hän on totta). Jumala haluaa antaa Hänen pyhän tulensa kuluttaa meistä, meidän sisimmästä, kaiken turhan pois, niin että jäljelle jää vain puhdasta sulatettua kultaa. Meistä tulee ikään kuin Jumalan timantteja, suuressa paineessa ja suuressa kuumuudessa muodostuneita, sisimmässään eheytyneitä ja lujia Jumalan lapsia, jotka voivat kestää kaiken mitä tämä maailma yrittää tuoda meitä vastaan. Kun Jumala sen tekee meissä, me emme enää ole tämän maailman orjia, vaan vapaita Jumalan lapsia jotka saavat nauttia jatkuvaa yhteyttä Jumalan kanssa, kuitenkin tavallista elämää eläen, mutta ei enää maailman tavalla, vaan Jumalan tavalla.

Annetaan siis Jumalan tulen palaa, halleluja!

Jumala on rakkaus

Jumala on rakkaus, ja sitä on ihmisen vaikea ymmärtää. Vähän niin kuin jos ei ole koskaan syönyt karkkia, ei voi tietää kuinka hyvältä ne maistuu. Voi olla, että on kuullut jostain, että karkit maistuu hyvältä, mutta ennen omaa kokemusta sehän on vain tietoa, tai ns. 'pään tietoa'. Samoin jos ei ole koskaan saanut kokea Jumalan rakkautta, ei voi ymmärtää millaista se on. Jumalan rakkaus on todella syvää ja ihmeellistä, sanat ei riitä kuvailemaan. Tarvitaan ilmestystä ja ymmärrystä ylhäältä, myös konkreettista kokemusta, jotta pääsee pikku hiljaa paremmin jyvälle siitä, mistä on kyse. Usein syvät haavat sielussa ja sydämessä tulee esteeksi terveelle suhteelle Jumalaan, tai käsitys Jumalasta voi olla vääristynyt niiden takia. Onneksi Jumala voi parantaa, mutta jotta Hän voi sen tehdä, Hän tarvitsee meiltä suostumuksen ja saatavuuden. Ei nimittäin ole helppoa elää uudelleen esim. lapsuuden traumoja, tai mitä ikinä kolhuja elämän varrella on tullut. Mutta mikä valtava helpotus kun niin tekee ja Jumala parantaa. Halleluja!

Lapsethan ovat tosi herkkiä, alkavat itkemään melkein mistä vaan. Todellisuudessa meidän sisäinen ihminen on yhtä herkkä. Pienetkin asiat voivat satuttaa meidän sisäistä ihmistä ilman että edes tiedostetaan sitä. Jumalan valtakuntahan on lasten kaltainen, ja me ollaan Jumalan lapsia. Taivaassa ei ole kipua, surua, tai mitään ikävää. Kuitenkin tässä maailmassa kohtaamme näitä asioita, vaikka meitä ei ole luotu sitä varten. Meidät on luotu rakkautta varten, rakastamaan ja vastaanottamaan rakkautta, Jumalan rakkautta. Voi jopa sanoa, että rakkaus on elämän pääpointti, kaikki muu on 'extraa', lahjaa josta saadaan nauttia. Jumalan rakkaus voi parantaa kaikki meidän sisäiset vammat, ja Jumala tekee sen todella lempeästi ja hellävaraisesti. Hän ei ole kovakourainen, Hänen tapa hoitaa on todella pehmeä, kuin pumpulia. Mikään suorittaminen, pyrkiminen, oma yrittäminen ei meitä paranna, pikemminkin haavoittaa. Jumala voi asettaa meidät sisäisesti takaisin Hänen täydellisyyteen alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti, ja siitä sisäisestä parantumisesta tapahtuu ylivuoto, että jopa meidän fyysinen olemus parantuu, ja ennen pitkään ihmiset meidän ympärillä parantuvat ja vapautuvat. Siitä herätys alkaa.

Jeesuksen käsivarret kannattelevat | Todistukseni 28.3.2022