Tänään halusin jakaa mitä olen Jumalalta oppinut voitelusta ja parannuksen teosta. Voitelu on paljon tärkeämpi asia kuin monet uskovat luulevat. Ilman voitelua, mitä usein Raamatussa kuvaillaan Jumalan voimaksi, opetuslapset eivät olisi voineet käytännössä tehdä mitään apostolien teoissa. Siinä Jumala kirkastuu kun Hän toimii meidän kautta, sen sijaan että suoritamme omassa voimassa.
Voitelua on ainakin kahta eri tyyppiä, toinen on sitä mitä Jumala vuodattaa ylhäältä, ikään kuin meidän ylle, ja pystymme toteuttamaan sen avulla mitä Jumala haluaa meidän tekevän. Toinen on taas sitä mitä Jumala on asettanut meidän sisälle, meidän oma voitelu, jota voidaan käyttää ja vapauttaa vapaasti. On hyvä pitää puhtaana voitelu mikä meidän sisälle on annettu, se auttaa meitä pääsemään eteenpäin elämässä, vapautumaan ja vapauttamaan muita. Sisäinen synti voi tahria meidän voitelun, niinkuin Saarnaaja 10:1 sanoo: 'Kuolleet kärpäset saavat voiteentekijän voiteen löyhkäämään ja kuplimaan.' Mitä enemmän pyhitämme itseämme sitä puhtaammaksi meidän voitelukin tulee, ja puhdas voitelu on todella voimallista vapauttamaan meitä itseämme ja muita asioista jotka pidättelevät meitä. Ikeethän murtuvat voitelun voimasta.
Monet uskovat ajattelevat pyhitystä negatiivisessa valossa, että se on tekoihin perustuvaa, vaikeaa ja/tai vie elämästä hauskuuden, kun pitää karsia asioita pois elämästä ja keskittyä enemmän hengellisiin asioihin. Mutta todellisuudessa pyhitys on tosi hauskaa ja helppoa kunhan mieli uudistuu ja sitä lähtee tekemään oikealla asenteella. Se on paljon hauskempaa kuin maailman tarjoamat 'ärsykkeet'. Miksi? Koska pyhitys auttaa pääsemään meitä lähemmäs hauskuuden lähdettä, Jumalaa. Jumala voi antaa enemmän iloa meidän sisimpään kuin mitä ulkoisesti koskaan voidaan maailmasta saada. Jos uskovaiselta puuttuu ilo, tai jos elämä tuntuu muuten turhan vaikealta, se luultavasti johtuu pyhityksen puutteesta. Pyhitys on siis meille itsellemme parhaaksi. Se ei ole mikään 'laatuvaatimus', koska Jumalalla ei sellaisia ole. Kaikki ihmiset ovat yhtä anteeksiannettuja ja arvokkaita Jeesuksen veren tähden. Ja on tärkeää tietää että pyhitys on enemmän sisäistä kääntymystä Jumalan puoleen kuin ulkoista, vaikka toki se alkaa näkymään myös ulkoisesti kunhan sitä tarpeeksi tekee.
On hyvä pitää lyhyet tilivälit Jumalan kanssa. Jotkut ihmiset uskovat että 'armo riittää' eikä sen tähden tarvitse tehdä parannusta, mutta sellaiset ihmiset unohtavat että kyseessä on henkilökohtainen suhde Jumalaan jossa meidän tulisi kommunikoida Hänen kanssaan puolin ja toisin rehellisesti ja läpinäkyvästi. Pyhityksen puute tulee helposti esteeksi terveelle suhteelle Jumalan kanssa. Se ei tarkoita että jatkuvasti pitää pyydellä anteeksi syntejään, ikään kuin kaikkea ei olisi jo annettu anteeksi Jeesuksen ristintyön tähden, vaan sitä on enemmänkin hyvä rukoilla että Jumala opettaa meidän sisäisen ihmisen (sielun/sydämen) tekemään parannusta ja kääntymään Jumalan puoleen, että osataan itse sydäntä tutkien todeta että 'tämä on syntiä, tästä minun tulee luopua'. Parannuksen tekoa ei ole hyvä perustaa tunteiden varaan, vaan päätökseen että ei halua turhia esteitä suhteelleni Jumalaan. Monella ihmisellähän on tapana harjata hampaat iltaisin, että hampaat puhdistuvat. Samalla tavoin tavaksi voi ottaa kääntymyksen, että vaikkapa iltaisin tutkii sydäntään, tai vielä parempi että pyytää Jumalaa tutkimaan omaa sydäntä, ja tekee tarpeen tullen parannusta, sisäisen puhtauden vuoksi. Onneksi Raamatustakin löydämme 'työkaluja' kääntymykseen, esim. Psalmit 32. Ja totta kai on hyvä muistaa että kaikki syntimme on annettu anteeksi, mutta meidän sisäisen ihmisen (sielun/sydämen) tulee uudistua ja parantua, mikä ei aina tapahdu käden käänteessä, vaan se on prosessia jossa Jumala meitä opettaa ja kasvattaa, kuin Isä lapsiaan. Siksi on hyvä antautua näille prosesseille jotka vievät meitä eteenpäin sen sijaan että jää jumiin vanhoihin ajatusmalleihin ja toimintatapoihin.
Uudessa liitossahan meidät on monella tavalla asetettu ennalleen siihen tilaan Jumalan kanssa missä Aadam ja Eeva olivat, käytännössä vielä parempaan Jumalan rakkaina lapsina. Heillä oli puhdas omatunto, eivätkä hävenneet vaikka olivat Jumalan edessä alasti. Uusi liitto perustuukin puhtaaseen sisäiseen omatuntoon, sen sijaan että pitäydytään ulkoisesti puhtaina käskyjä noudattamalla (vanha liitto). Meidän ainoa käsky, joka täyttää koko lain, on 'rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi', mikä tarkoittaa 'älä satuta omaa tai muiden omatuntoa', koska rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, ja meidän tulee rakastaa myös itseämme jotta voimme rakastaa lähimmäistämme. Suosittelenkin lukemaan uudesta testamentista kohtia, joissa puhutaan omastatunnosta ja sisäisestä puhtaudesta, niitä on yllättävän monta. Kun Aadam ja Eeva rikkoivat Jumalan käskyä vastaan, heidän omatunto haavoittui koska he ymmärsivät tehneensä pahoin, ja he tunsivat häpeää, peittivät itsensä ja piiloutuivat Jumalalta. Mekin jos rikomme rakkauden käskyä vastaan, meidän ja/tai muiden omatunto haavoittuu, ja samoin meidänkin sisäinen ihminen haluaa piiloutua Jumalalta, vaikka Jumala haluaisi olla kanssamme ilman esteitä, koska Hän rakastaa meitä. Kuitenkin kun meidän omatunto puhdistuu niin voimme taas nauttia jatkuvaa läheisyyttä Jumalan kanssa, Aadamin ja Eevan tavoin, tosin sisäisesti eikä fyysisesti. Kiitos Herralle että se on mahdollista! Miten ihmeellinen lahja uusi litto onkaan, halleluja! Ja puhtaalla omatunnolla kaikki on sallittua, niin kuin Aadamille ja Eevalle kaikki oli sallittua, paitsi yhtä käskyä heidän tuli noudattaa, kuten meidänkin. Meidät on käsketty rakastamaan ja se tulisikin olla meidän päätavoite, ei ulkoiset 'hyvät' teot vaan sisältä kumpuavan Jumalan rakkauden inspiroimat aidot rakkauden teot, mikä perustuu läheiseen suhteeseen Jumalaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti